Sampo Lassila NARINKKA on kolmen soittimensa ennakkoluulottoman taitajan trio, jonka musiikkia voidaan lyhyesti kuvailla sanalla SUOMIKLEZMER.

NARINKKA -yhtyeen musiikki on uutta, suomalaista, jännittävästi kansanmusiikin ja kamarimusiikin rajamailla liikkuvaa SUOMIKLEZMERIÄ - suomalaista maailmanmusiikkia, jossa muusikkojen persoonat ja soittimellinen ennakkoluulottomuus pääsevät vahvasti esiin. Melodiat ovat kantava voima Narinkan musiikissa - ne kuljettavat musiikin tarinoita, joihin muusikkojen persoonat ja rempseä soittoniekkuus antavat henkilökohtaisen ja puhuttelevan sävyn.

Kolmen soittajan haastava kokoonpano, "trio, kokoonpanojen kruunaamaton kuningas", jättää tilaa sellaisille äänenpainoille, jotka useimmiten jäävät äänimäärän alle.

Sampo Lassilan säveltämän musiikin juuret löytyvät itäisen Euroopan kansojen musiikkikulttuureista, etenkin klezmermusiikista, johan sinänsä aikojen kuluessa on jo liittynyt paljon vaikutteita eri alueiden kulttuureista. Suomea ei liimata euroklezmerin päälle, elementit houkutellaan toistensa sisään, hennoin liikkein, huumoria unohtamatta. Nykypäivä, suomalaisjunttius ja rento tuulipukutyylittömyys lyövät kättä Eurooppalaisen mausteisen musiikkikulttuurin kanssa. Mukaan voivat vapaasti hypätä myös muiden musiikinlajien keinot ja värit. Jokunen perinteiseen kansanmusiikkiohjelmistoon kuuluva kappale yhtyeen repertuaarissa saa omanlaisensa Suomi -sillan mukaansa.

Narinkka ei toista sitä mitä niin monet klezmeryhtyeet tekevät, se etsii omaa, itähelsinkiläistä ja suomalaista ääntänsä.

Sampo Lassila NARINKAN musiikki perustuu ihmismusiikin intiimille puhuttelevuudelle. Sille hienolle hetkelle, kun muusikko ja kuulija oikeasti ja toivottavasti kohtaavat. NARINKAN musiikissa halutaan kertoa tarinoita - suomalaisia tarinoita, meidän tarinoitamme.

Nimi Narinkka? Niin, Helsingissä toimi jo 1700 -luvulla, aluksi nykyisen Päävartion paikalla ja myöhemmiin nykyisen Suomen pankin tontilla, juutalaisten ja venäläisten kojukauppiaitten käytettyjen vaatteiden tori Narinkka, joka sai nimensä venäjänkielen sanoista "na rynke - torilla". 1876 tori häädettiin Suomen Pankin tieltä ja uusi paikka myös "Lumpunkerääjien torina" tunnetulle kauppapaikalle löytyi Kampista Simonkadun varrelta.
Käytettyjen vaatteiden kauppa oli juutalaisille pitkään ainoa sallittu ammatti Suomessa, venäläiset kojut saattoivat tosin pitää hieman laajempaa tuotevalikoimaa esillä. Torin elämä oli itsessään juurevaa, maanläheistä ja eläväistä. Eri kansallisuudet ja värikkääät kauppapersoonat antoivat ilmeen Narinkalle - nimen soinnissa yleisesti täytyi olla jotain jännittävää ja kiihdyttävää, mutta samalla melankolista. Narinkan vaatetori lakkautettiin 1929.
Uudestaan Narinkaksi nimettiin alkuperäistä Narinkkaa lähellä oleva tori alueen mittavien rakennustöiden yhteydessä 2005.